Talven ollessa aivan nurkan takana haluan kertoa, miten selvisimme täydellä vauhdilla seinään törmäämisestä. Siltä se todella tuntui. Lapissa kevät oli parhaimmillaan, kun pieni ”ilkeä” Covid-19-virus muutti kaiken hetkessä. Ovet lyötiin kiinni ja Levi suljettiin. Olin ensin masentunut. Miten tästä selvitään? Matkailu pysähtyi, koulut ja harrastuspaikat suljettiin ja lapset siirtyivät kotiopetukseen. Jouduin lomauttamaan henkilökunnan ja työskentelin yksin toimistolla. Kolme puhelinta soi yhtä aikaa ja asiakkaat kyselivät ennakkoon maksamiensa, käyttämättä jääneiden majoitusmaksujen palautuksista. Koko Suomi ja maailma olivat pysähtyneet. Mietin kaiken tarkoitusta, ja samalla kun rahat hupenivat yrityksen tileiltä, aloin menettää uskoa yrityksemme selviytymiseen.
SEIKKAILU TUNTUREILLA KEVÄTAURINGOSSA
En ollut koskaan nähnyt kyläämme niin hiljaisena kauniissa kevätauringossa. Toipumiseni alkoi, kun kiipesimme perheeni kanssa ensimmäistä kertaa tunturin huipulle vastaamatta kenellekään. Emme siis nähneet ristin sielua. Laskeuduimme Levitunturin rinteitä sauvoilla hurjaa vauhtia, kiipesimme lasten kanssa puihin, ja oli hienoa ylittää puurajan viimeiset käkkärämännyt yksi kerrallaan. Istuessani puun latvassa ja katsoessani pohjoiseen Pallaksen seitsemää keroa tuntui kuin koko maailma olisi pysähtynyt – ja niinhän se oli. Puun latvasta koko Lappi avautui silmieni eteen, ja tunsin vahvasti luonnon jatkavan vuosikiertoaan nyt, aina ja ikuisesti. Niin ihmisen elämäkin jatkuu. Luonto on täällä Lapissa pysyvä elementti, ja arktinen erämaa turvapaikka, josta löysin lohtua ja voimaa maailman ympärilläni sulkeutuessa. Se sai mieleni kipinöimään ja sisäisen lapseni heräämään ja riehaantumaan. Tuntureilla koetut hetket saivat minut jälleen uskomaan tulevaisuuteen ja siihen, että uusi normaali tuo mukanaan jotain uutta ja ihmeellistä.
TALVIKAUDEN HUIPPU 2019–20
Sain kauden päätökseen, vaikka yksikään turisti ei saapunut. Työskentelin toimistolla, ja lopulta koittivat huhtikuun loppu ja vappu. Olin palauttanut kaikki ennakkomaksut, ja nyt oli aika jättää taakse PEAK-talvikausi 2019–20. Se oli ollut hieno. Vaikka maailmalla oli kuultu uutisia oudosta viruksesta, me Lapin matkailualan ammattilaiset emme voineet tai halunneet uskoa viruksen voimaan ja sen aiheuttamaan täydelliseen sulkuun. Kun matkailijat olivat saapuneet ikkunoista ja ovista koko talven, ovien sulkeutuminen tuntui epätodelliselta – vain ihmemaassa tämä olisi voinut tapahtua Liisalle. Nyt oli aika lähteä kohti uusia polkuja ja miettiä, mitä tuo uusi ja ihmeellinen voisi olla. Perheellemme se oli merkinnyt yhteistä aikaa luonnossa, kallisarvoista aikaa, joka oli usein jäänyt kiireen ja sesongin jalkoihin. Meistä oli tullut tiimi, joka selätti kotiopetuksen haasteet ja seikkaili iltapäivisin tuntureilla.
TULEVAISUUDEN VISIO – UUSI NORMAALI
Kuuntelin itseäni yhä tarkemmin, enkä pysty sanoin kuvaamaan vapauden ja keveyden tunnetta, jonka jokainen retkemme synnytti. Uskoni luonnon voimaan kriisin keskellä vahvistui, kun mieleni lepäsi ja stressi oli kaukana patikoidessani perheeni kanssa luonnossa. Näin vahvasti, että me kaikki tarvitsemme lepoa ja luontokokemuksia kaukana suurista ihmisjoukoista, kaupungin melusta, lasten kotiopetuksesta ja koronahässäkästä. Luonnossa läheisteni kanssa vietetystä ajasta tuli tärkein selviytymiskeinoni. Ja kevään aikana valloitimme monta huippua.
YÖTTÖMÄN YÖN AURINGON VOIMA
Toukokuussa, kun Lapin ennätykselliset hanget alkoivat sulaa ja yöttömän yön aurinko loisti taivaalla, visionikin kirkastui. Vaikka tulevaisuus näytti epävarmalta, uskoni luontoon ja sen parantavaan voimaan ohjasi yritystämme. Olimme pari vuotta miettineet, miten luontoa hyödyntävien retkien ja elämysten tarjontaa voisi kasvattaa. Olin keskustellut monta kertaa yrittäjäystäväni ja todellisen tunturien ystävän Raiskin kanssa hänen eläkkeelle jäämisestään sekä siitä, miten hänen luontoelämyksiin erikoistuneelle yritykselleen löytyisi jatkaja. Hän halusi löytää seuraajan, joka jakaisi hänen loputtoman rakkautensa tuntureihin ja Lappiin.
LAPIN LUONTOELÄMYS – KESÄN ELÄMYKSET
Nyt tuntui olevan oikea hetki uudelle alulle, ja palaset loksahtivat paikoilleen. Teimme heinäkuussa rohkean yritysoston ja hankimme legendaarisen luontoharrastajan Raija ”Raiski” Palosaaren Lapin Luontoelämys -yrityksen, joka erikoistuu luontoaktiviteetteihin. Käteni tärisivät, kun allekirjoitimme kauppakirjan, ja mietin, mitä oikein olimme tekemässä. Kaupan jälkeen menin tuntureille tekemään nuotiota. Onnekas lintu, käki, lensi olkapäälleni, ja tiesin samalla hetkellä olevamme oikealla tiellä. Ennätysmäärä suomalaisia matkusti kesällä Lappiin, ja oli hienoa nähdä heidän nauttivan. En ehtinyt edes laskea, kuinka monta hymyä ja voitonriemua näin autonrenkaalla koskessa laskettaessa tai kuinka moni onnellinen vaeltaja palasi Ounasjoelta. Entä ne elokuun hetket, kun ensimmäiset revontulet loimusivat taivaalla meidän istuessamme matkailijoiden kanssa nuotion äärellä melontaretkellä Ounasjoen hiekkasärkällä. En unohda myöskään fatbike-retkiä upeissa tunturimaisemissa. Kesä toi paljon uusia kokemuksia, iloa, hymyjä ja kohtaamisia matkailijoiden kanssa – olin kaivannut niitä kevättauon aikana valtavasti.
UUSIA TUULIA RUSKAN VÄREISSÄ
Syksyllä sieluni heräsi todella eloon, ja lähdin innokkaasti vaeltamaan Pallas-Yllästunturin kansallispuistoon, erämaajoille ja lähituntureille. Uusien luontoaktiviteettien, retriittien ja ohjelmien suunnittelu inspiroi minua valtavasti koko syksyn. Rakastan raikasta syysilmaa, ja ruskan värikirjo on sielulleni kuin valtava energiavirta. Tänä syksynä revontulet loimusivat monina öinä, ja mieleni karkasi usein tanssimaan yötaivaalle. Syksyn kruunasi valokuvausretki Tuomas Kytömäen tiimin kanssa Hietajärvelle ja tuntureille. Kuvasimme uskomattoman kauniita tunturimaisemia pyörän selästä, yövyimme koskemattoman tunturijärven rannalla teltoissa. Lapin tunturiluonto antoi parastaan. Paistaessani lohta nuotiolla ja katsellessani ympärilleni pimenevässä syyskuun illassa ymmärsin, kuinka onnekas olen saadessani elää arktisen herkän luonnon keskellä. Tuo hiljainen hetki, höyryävä kukko kädessäni rakkaan yrittäjäpuolisoni Juhan vierellä, on sitä elämää, jota haluan elää. Elämää, joka on omannäköistä ja onnellista.
MARRASKUU – TALVI TULEE
Talven tullessa on koittanut hetki, jolloin alamme valmistautua uusien seikkailujen julkaisemiseen. Tästä lähtien niitä ilmestyy vähitellen sivuillemme. Syyskuussa kuvaamamme elokuva on valmis, ja odotan innolla seuraajiemme palautetta. Toivon, että elokuva välittää tunnelman, joka tiimillämme oli sitä tehdessä. Meloimme, kokkasimme nuotiolla, pyöräilimme, nukuimme teltassa ja pidimme hauskaa. Toivon vilpittömästi, että katsoja aistii aidon lappilaisen vieraanvaraisuuden, intohimomme retkeilyyn ja valtavan kunnioituksemme Lapin herkkää arktista luontoa kohtaan. Tässä elokuvassa on pala sydäntäni, ja jaan sen mielelläni kanssanne. Olen valtavan inspiroitunut kaikesta uudesta, joka on hiipinyt elämääni ja yritykseemme, ja mieleni on vapaa pienestä Covid-19-viruksesta, joka riehuu jälleen ympäri maailmaa. Uskon, että me kaikki ”matkailevat sielut” haluamme taas matkustaa, kun hetki koittaa!
